1920-luvulla Sveitsissä oli valtava joukko koneistotehtaita (luku lienee ollut yli 100 ), jotka valmistivat kellojen koneistoja varsinaisille kellotehtaille. Näitä tehtaita kutsuttiin raakakoneistotehtaiksi, koska varsinaiset kellotehtaat, jotka valmistivat valmiin kellon, halusivat säästää resurssejaan ja ostaa osittain valmistetun koneiston ja viimeistelemällä tehdä siitä omanlaisensa kellon, laittamalla siihen itse valitsemansa käyntilaitteen, iskusuojan ja viimeistelemällä sillat ja koneistonpohjan haluamansa näköiseksi. 50-luvulta alkaen koneistotehtaan alkoivat toimittaa asiakkailleen täysin valmiiksi viimeistellyn koneiston, jotkut kellovalmistajat nimesivät koneiston omaksi kaliiperiksi ja hioivat pois raakakoneistotehtaan kaliiperin ja laittoivat tilalle oman, mutta suurinosa käytti koneiston sellaisenaan, koska oma kaliiperi edellytti myös varaosamyynnin organisointia. Vuonna 1926 tehtaat perustivat Eternan johdolla katto-organisaatiokseen Ebauches AG:n (=Koneistot Oy). Ebauchesin ulkopuolelle jäi rypäs koneistotehtaita, mutta kilpailun koventuessa, ne olivat ensimmäisiä, jotka putosivat pelistä pois. Ebauches-logo oli brändi koneistossa, josta jokainen pystyi näkemään, että mikä tehdas oli valmistanut kellon koneiston. Ehkä tunnetuin ja kilpailussa mukana pysynyt koneistotehdas, joka ei kuulunut Ebauchesiin oli MSR, joka valmisti koneistoja mm Revuelle ja Vulcainille. Parantaakseen kilpailukykyä ja kannattavuutta, koneistotehtaat alkoivat yhteistoimintaan. Koneistonosat listattiin ja standardisoitiin ja siten, että esim rattaiden, laakerikivien ja iskusuojien valmistus kyettiin keskittämään tietyille koneistotehtaiden alihankkijoille, samoin päällekäisyyksiä vähennettiin ja hintoja saatiin painettua alemmaksi, kun alihankkijoille tuli isompia tilauksia ja standardisoituja osia kyettiin valmistamaan varastoon odottamaan tilausta. Lisäksi hankala ja mutkikas varaosamyynti saatiin organisoitua tehokkaaksi: kellosepän tarvitsi vain tietää mikä koneistovalmistaja on kysymyksessä ja mikä osa ja kaikkien Ebauchesiin kuuluvien koneistojen varaosat sai yhdestä paikasta. Se oli iso kilpailuetu, kun kellosepän liikkeet miettivät mitä merkkiä he alkavat myymään asiakkailleen, 30-40-luvuilla ei ollut samanlaisia takuujärjestelmiä, myyjävastuita ja valmistajavastuita kuin tänään. Tuotannon tehostuessa ja valmistusvolyymien kasvun muodostaman ylikapasiteetin seurauksena pienempiä tehtaita alkoi jo kadota 60-luvun alkupuolella. Ebauches päätti mikä tehdas jatkoi, mikä suljettiin, se myös määritteli minkälaista tuotetta tehdas sai valmistaa. 60-luvun lopussa tilanne muuttui dramaattisesti, japanilaiset Citizen ja Seiko tulivat Euroopan markkinoille. Japani oli tuolloin kustannustasoltaan kuin Kiina tänään ja heidän tuotteensa, jotka eivät olleet huonoja, maksoivat vain neljäsosan tai alle kuluttajatason sveitsiläisistä kelloista. Muutos oli vääjäämätön. Kun sveitsiläisten kellojen kysyntä väheni dramaattisesti, myös koneistotehdas toisensa jälkeen sulki ovensa, tai integroitui ETAan. Usein puheissa sotketaan keskenään Ebauche ja ETA, ne ovat kaksi ei asiaa. ETA koneistotehdas oli alunperin perustettu Eternan omaksi koneistotehtaaksi, mutta 1932 se eriytettiin Eternasta ja siitä tuli suoraan Ebauchesin omistama tehdas. Eternan CEO oli kuitenkin samalla Ebauchesin hallintoneuvoston puheenjohtaja, joten Eternalla oli ylin sananvalta ETA:n toiminnassa. ETA ja Eterna olivat sijoittuneet myös samaan rakennukseen. 60-luvulla käytiin suuri pudotuspeli koska tuotannon tehostaminen johti ylituotantoon ja vielä japanilaisten tulo Euroopan markkinoille laski hintoja. Huonoimmin kannattavia tehtaita suljettiin, jotta tilanne muilla helpottaisi. 70-luvulla oli jäljellä oli enää kourallinen, ETA, AS, ST, Unitas ja Valjoux. Viimeisinä suljettiin erikoiskoneistotehtaat Unitas ja Valjoux. Unitasin taskukellon koneistosta UT 6497 tuli ETA 6497 ja Valjoux 7750 tuli ETA 7750.
Kuvissa Ebauches SA:n kataloogia vuodelta 1953, siinä
määritellään numerointi jokaiselle kellon osalle. Kataloogi on ollut aikanaan
tukkuliike Kellotuomi Oy:n kirja, josta on selvinnyt oikea osan numero, kun on
etsitty varaosaa johonkin kelloon. Kirjan alkusivulla oleva kilpi oli Ebauchesin
logo, itse tehtaan nimikirjaimet tulivat kilven sisään.
Ebauchesiin kuului mm seuraavat koneistotehtaat (tässä vain niitä, jotka olivat toiminnassa 60-luvun lopulla, alunperin siihen kuuluneita tehtaita on ollut yli 50):
AS = Fabrique d'Ebauches A. Schild SA.
AS oli vielä 40-luvulla ja 50-luvun alussa suurin
koneistotehdas. Alkuun se oli yhteistyässä Eternan kanssa, mutta sitten ETA
perustettiin juuri Eternan johdolla. Se oli ETAn kanssa johtava tehdas aina
70-luvulle asti. ETAn lisäksi AS oli ainoa 60-luvulla, jolla oli Ebouchesin lupa
valmistaa automaattikoneistoja. Se valmisti laadukkaita automaattikoneistoja mm
Midon automaattikoneistot 60-luvulla. 70-luvun alussa se siirrettiin valmistamaan edullisen-linjan perusvedettäviä, kun
niitä aiemmin valmistanut FHF alkoi valmistaa ESA merkillä quartz-koneita. Se oli viimeisen
viiden joukossa (ETA, AS, Unitas, FHF, Valjoux), mutta
fuusioitiin lopulta ETAan 1979.
FHF = Fabrique d'Horlogerie de Fountainmelon SA.
FHF oli yksi vanhimpia koneistotehtaita ja se oli myös pitkä ikäisimpiä.
40-luvulla se oli johtavia tehtaita. Useimmissa Leijona taskukelloissa on FHF
koneisto, se olikin paras koneisto tarjolla, jos ei ollut omaa
taskukellokoneistoa. Tehdas joutui valmistamaan Ebouchein mahtikäskyllä 60-luvun
alusta lukien huokeanlinjan vedettäviä koneistoja. Fuusioitiin ETA:an 1989.
ETA = Fabrique d'Ebauches ETA SA.
Alunperin ETAn perustivat kellotehtaan yhdessä, mutta
kelloteollisuuden mullistuksissa siitä nousi alan johtava tehdas ja lopulta
ainoa Ebouches tehdas. ETAn
selviytymisen taustalla oli, että se oli moderneimpia tehtaita Sveitsissä, suuri koko ja sen valmistusmäärien ylivoimainen
määrä muihin nähden, eikä sitä siten kannattanut lopettaa, vaan paineet olivat
muilla tehtailla. Yhä toiminnassa.
L = Fabrique d'Horlogerie de Fountainmelon SA (Succursale du Landeron).
Landeron oli cronokoneisto-tehdas.
Cronokoneisto-tehtaat (Landeron, Lemania, Valjoux ja Venus) valmistivat yhdessä
yli 95% kaikista koneistoista, joita oli sveitsiläisissä cronograafi-kelloissa.
Landeron oli osa FHF-tehdasta. Suljettiin 1970.
F = Fabrique d'Ebauches Felsa SA
Osia ei oikein saatavilla, koska ei ole esiintynyt
laajalti Suomessa myydyissä merkeissä. Tehdas valmisti 1942 ensimmäisen
roottoriautomaattikoneiston, legendaarisen Bidynator-koneiston, joka oli
käytössä aina 60-luvulle asti. Tehdas valmisti myös 30-40-lukujen Midoihin
koneistoja ja oli sen ajan kärki koneistotehtaita. Suljettiin 1969.
"tähti" = Fabrique d'Ebauches Venus SA.
Venus oli cronokoneisto-tehdas. Suljettiin vuonna
1983.
UT = Fabrique d'Ebauches Unitas SA.
Unitas oli/on taskukelloihin erikoistunut
koneistotehdas, se fuusioitiin yhtenä viimeisenä ETAan, 1983.
FEF = Fabrique d'Ebauches de Fleurier.
FEF oli huokeisiin peruskoneistoihin erikoistunut tehdas. Suljettiin 1979.
P = Fabrique d'Ebauches Pessux SA
Harvinainen Suomessa, laadukaat koneistot. Ebauches
SA:n perustaja tehtaita. Suljettiin 1983.
A = Fabrique d'Ebauches Reuniers d'Arogno SA
Tehdas teki edullisimpia nastakäyntisiä koneistoja.
Suljettiin 1974.
D = Derby SA
Derby on tunnetuin ehkä D40 koneistostaan, jota näkee
yhä 50-luvun Herodia naisten kultakelloissa ja naisten Leijona kelloissa.
Suljettiin 1965.
R = Valjoux SA.
Alkuperäinen Valjoux tehdas, merkillä VAL sen uudempi tuotantolaitos. Crono-koneistoja.
ST = Standard SA.
ST valmisti huokeita koneistoja ja samoja malleja FHFn
ja ASn
kanssa. Usein koneistoihin 60-70-lukujen taitteessa oli kaiverrettu molempien tehtaitten logo.
Tehdas oli Ebauchesin itsensä perustama, sillä ei ollut lainkaan omia malleja
vaan se teki vain kloonikoneita.
ESA = ESA SA.
ESA (Ebouches SA) oli Ebauchesin itsensä perustama
quartz-koneistotehdas, se nimi nopeasti ETAksi. Alkuun ESA -koneistoja teki EEM
ja FHF.
T = Ebauches Tavannes SA.
Vaikka Tavannes kuului Ebauchesiin, se ei ollut
raakakoneistotehdas, vaan valmisti itse taskukelloja Tavannes-merkillä ja
rannekelloja mm Cyma ja Sandoz merkeillä.
VAL = Valjoux SA Les Bioux.
Valjoux, oli yksi cronokoneistoihin erikoistunut.
Muita crono-koneistotehtaita olivat Venus, Landeron, Lemania, ne vastasivat
yhdessä käytännössä 97% sveitsiläisistä cronograafi-kelloista.Vain Zenith ja
pari huippumerkkiä ovat rakentaneet oman cronokoneen. Tänään ETA-tehdas
valmistaa mekaanisten cronojen koneet yksin vastaavalla osuudella. Fuusioitu
Etaan 1993.
EEM = Ebauches Electroniques SA.
Tehdas kehitti ja valmisti aivan ensimmäiset
quartz-kellojen koneet, Muuntui ensin ESAksi ja sitten ETAksi Aloitti noin 1975
ja lopetti 1982.
INT = Durowe GmbH
Saksassa sijainnut tehdas, joka keskittyi, ST:n tavoin
valmistamaan muiden kehittämiä koneistoja. Suljettiin 1983.
FE = Francaises Ebauches
Ranskassa sijainnut tehdas, joka keskittyi, ST:n tavoin
valmistamaan muiden kehittämiä koneistoja, mutta koneistot eivät olleet
identtisiä alkuperäisten kanssa, kuten ST ja INT (mm omat iskusuojat). Nämä
koneistot menivät ranskalaiselle kelloteollisuudelle. Irtautui Ebaushes SA:sta
1983 ja jatkoi eloa aina 90-luvulle asti.
ETA syntyi 1856 alunperin Eternan koneistotehtaaksi. Alunperin A. Schild oli ollut Eternan koneistotehdas, mutta kellotehdas ja koneistotehdas olivat jakautuneet perinnönjaossa. Vuonna 1932 ETA siirtyi osaksi 1926 perustettua Ebauches SA:ta, jonka perustaja jäsen A.Schild SA taas oli. ETA oli modernisoiduin koneistotehtaista ja sen kontolla oli valmistaa vedettäviä ja automaattikoneistoja sekä kalenterilla, että ilman. Katto-organisaatio Ebauches oli tarkoin määritellyt millaista tuotantoa kukin tehdas sai pitää, tällä estettiin ylituotantoa. Tuotantotapojen tehostuessa tuotantomäärät kasvoivat valtavasti ja jotta hinnat eivät olisi romahtaneet täysin yksi koneistotehdas toisensa jälkeen sulki ovensa. ETA oli kuitenkin selviytyjä tässä pudotuspelissä. ETA ja Eterna toimivat samassa rakennuksessa ja Eternan toimitusjohtaja oli myös Ebauches SA:n hallintoneuvoston puheenjohtaja. Yksi toisensa jälkeen kellotehtaat ja ETA koneistotehdas ajautuivat Sveitsin valtion perustaman kelloteollisuuden hallinnointiyhtiön ASUAGin syliin, ilman sitä ne olisivat menneet konkurssiin. Vuonna 1983 myös kelloalan suurin toimija SSIH (Omega, Tissot, Lanco, Lemania) päätti fuusioitua ASUAGin kanssa, syntyi ASUAG-SSIH. Joukko kellotehtaita irrottautui tällöin ASUAGista omille teilleen. Syntynyt fuusio vaihtoi 1986 nimekseen SMH ja vielä 1998 The Swatch Groupiksi.
Quartz-koneiston valmistus vaatii suuria volyymeja ja sveitsissä quartz-koneiston valmistus keskittyi ETA:lle. Syntyi tilanne, jossa SG:n koneistotehdas valmisti koneistot yli 90% sveitsiläisistä kellomerkeistä, joista suurin osa oli siis konsernin kilpailijoita. Vuonna 2002 Swatch Groupin CEO Nicolas Hayec esitti tulevaisuuden vision, että ETA lopettaa koneistojen myynnin kilpailijoille. Ensin takarajaksi oli asetettu 2005, muua koska ETAlla on koneistojen valmistuksessa ollut määräävä markkina-asema, se ei ole voinut lopettaa koneistojen valmistusta kolmansille osapuolille noin vain. Ensin takaraja siirrettiin vuoteen 2008 ja sitten 2012. Myöskään tämä takaraja ei ole pitänyt esim quartz-koneistojen osalta ja ETA onkin kehittänyt uusia quartz-koneistoja, joita myydään muille ja erikoneistoja, jota SG omat tehtaat käyttävät. Sveitsiin on perustettu kilpailevia koneistotehtaita valmistamaan mekaanisia koneistoja (Sellita, Soprod ja Swiss Technology Production), niille on annettu lupa valmistaa klooneja ETA:n tunnetuimmista kaliipereista ETA2824-2, ETA 2671, ETA2892-2 ja ETA7750, sekä näiden versioita. Vuodesta 2015 alkaen nämä ovatkin huolehtineet koneistotuotannosta tehtaille, jotka eivät kuulu SG:hen. 2015 alkaen ETA on myynyt koneistoja vain tehtaille, jotka ovat samassa konsernissa (Omega, Longines, Rado, Mido, Tissot, Certina) ETA ei myöskään enää myy lainkaan varaosia kolmansille osapuolille eli varaosatukuille. Kaikki osat liikkuvat jatkossa kyseisten kellotehtaitten kautta. ETA osia ei siis jatkossa myydä enää muuta kuin kellojen omiin merkkeihin. Eikä osia myydä muutakuin merkkien Virallisille huolloille. Toki monet toimijat ovat hamstranneet varaosia varastoihinsa, mutta tuntemattomaan tilanteeseen on vaikea varautua, kun menekkiä on vaikea laskea ja joistakin osista on jo pulaa. Osa esim Sellitan osista sopii myös, ETAan, osa ei. STP valmistaa Sveitsissä koneistonsa kiinalaisen Seagallin valmistamista ETA-asia osista. STP on amerikkalaisen Fossil Groupin omistama tehdas, sen kohdekellot ovat edulliset merkit. Sellita ja Sporod markkinoivat tuotettaan perinteisille sveitsiläisille kellotehtaille, niiden koneistoille on myös varaosapalvelu, STP tekee koneistjaan vain myyntiin ja merkit vaihtavat koko koneiston jo vaativat huoltoa. Lisäksi Sellita ja Sporod valmistavat useita kaliipereita, STP vain ETA 2824-2 kloonia.
Koska Eterna oli johtava tehdas Ebauchesia perustettaessa ja toimi yhteisesti perustetun ETA tehtaan kanssa samassa rakennuksessa, se sai itselleen isoja etuja. ETA valmisti sille koneistot, joita ei myyty muille ja sillä oli yksinkäyttö-oikeus automaattikellon vetopainon kuulalaakeriin, johon sillä oli patentti. Etuoikeudet kuitenkin loppuivat 60-luvun lopulla, kun ETA itsenäistyi riippumattomaksi firmaksi ja Eterna oli vain yksi asiakas muiden joukossa. Tehtaat alkoivat ajanmittaan vähetä, kun tuotantoluvut kasvoivat ja tehtaita tarvittiin vähemmän. Suuri pudotus tuli, kun quartz-kellot tulivat kuvaan. Vedettävien kellojen kysyntä suorastaan romahti. Silloin sulkivat ovensa kaikki loput koneistotehtaat, paitsi ETA, Unitas, Valjoux, Standard ja AS. Ebauches SA oli perustanut quartz-kellojen kehitystä varten Oscilloquartz SAn, Marinin sekä ESAn. Ensimmäinen taisi valmistaa ihan ensimmäisiä quartz-kellojen versioita ja johti kehitystyötä, mutta hävisi pois jo ennen 80-luvulle tuloa. Ne olivat sveitsiläiset ja Marin, joka toi muovin quartz-kelloihin, vaikka kunniaa asiasta on kovasti koetettu jakaa Japanin suuntaan. Se valmisti ensimmäiset muovisella koneistonpohjalla olevat koneistot maailmassa jo vuonna 1985 (Marinium-sarja). Tehdas toimii yhä, mutta on osa ETAa, se valmistaa nykyään 800-sarjan kertakäyttöiset, ei-huollettavat quartz-koneistot,kuten 803.xxx, 805.xxx ja G10.xxx-muovicrono. Ebauches valmisti quartz-koneet ESA-nimellä noin vuoteen 1985 saakka (viimeisissä koneistoissa oli valmistaja logona ESA/ETA, Norm-line koneistot), jolloin nimi vaihtui ETAksi ja alkoi ETA555.111 Flatline-sarjan valmistus.
Tehtaita ajettiin alas tai ne fuusioitiin ETAan ja sen ohella viimeiset omalla merkillä toimivat tehtaat olivat siis AS, Standard, Unitas ja Valjoux. Kaksi ensimmäistä keskittyivät edullisiin vedettäviinkoneistoihin. Ne putosivat lopulta pois, kun quartz-kellon valmistushinta putosi, eikä edullisille vedettäville peruskelloille ollut enää kysyntää. Unitas oli keskittynyt taskukellon koneistoihin ja on viimeinen taskukellonkoneistoja yhä valmistava tehdas Sveitsissä. Se valmistaa yhtä koneistoa kahtena eri osoitinkorkeusversiona UT6498 ja UT6497. Valjoux taas oli cronograafikoneistoihin keskittynyt tehdas. Koneisto joka tänään tunnetaan ETA7750 nimellä oli Valjouxin viimeinen kone omalla merkillä Val7750 tuotantoon tullut koneisto, jotkut vieläkin puhuvat Valjoux 7750, vaikka koneisto on tehty ETA leimalla jo yli 20 vuotta. 90-luvun alussa ETA myi Valjouxin mekaanisten cronojen cal 7730 tuotantolinjan Venäjälle Poljotin tehtaalle. Poljotin cronosta voi siis löytää, kehnosti viimeistellyn Valjouxin, pienin muutoksin, venäläisellä iskusuojalla varustettuna.
1979 sveitsiläisten vastaus japanilaisille oli ESA954.11 ns Normline sarjankoneisto, se oli kallis, kookas ja kömpelö verrattuna japanilaisiin, joilla oli monen vuoden etumatka elektroniikkayksikön osalla.Vasta mainitulla ETA555.111 koneistolla sveitsiläiset saivat kurottua kiinni japanilaisten teknisen etumatkan, mutta tällöin japanilaiset olivat edellä tuotantovolyymeissä ja sitä kautta olivat hinnassa etulyöntiasemassa markkinoilla, jotka janosivat edullisia kelloja. Miesten teräskuorinen peruskello Citizeniltä maksoi 1987 n. 495 markkaa Seiko 795 mk ja sveitsiläinen oli edullisimmilaankin yli 1000 mk. Japanilaiset valmistajat Citizen, Seiko ja uusi tulokas Casio räjäyttivät pankin kaksoisnäyttö eli ana-digikelloilla, vaikka sveitsiläiset olivat tuoneet tämän prototyypin ensinnä markkinoille (Omega, Heuer ja Tissot). Sveitsissä tehtaita meni nurin ahdingossa ja "hyödyttömäksi" käyneitä mekaanisten kellojen tuotantolinjoja myytiin maailmalle tai romutettiin. Tilanne oli niin heikko, että 80-luvun lopussa esim Zenith käytti muovista kertakäyttökonetta (marinium-koneisto) kellossaan saadakseen painettua hinnan alas ja saadakseen aikaiseksi myyntiä.Tehtaista kuitenkin juuri Zenith piti kiinni mekaanisista kelloistaan ja myi varastoon kasattuja El Primero crono-koneistoja Rolexille Daytona malliin ja Ebelille. Quartz-kellon koneiston valmistuskustannukset laskivat vuosivuodelta ja äkkiä quartz-kellosta ei enää ollutkaan luxusesineeksi. Luksusesineessä rahan täytyy korreloitua johonkin, kuten valmistuslaatuun ja eikä kuluttajatason tuote voi olla yhtä hyvä. Laatua olikin lopulta vain mekaanisessa kellossa, joissa laatu on helposti nähtävissä. Äkkiä kysyntä ja kiinnostus alkoi jälleen kohdistua mekaanisiin kelloihin.
Kun quartz-kello tulivat markkinoille, muodostui itsenäinen koneistonkehitystyö aivan liian kalliiksi. Kun malli saatiin markkinoille, koneisto oli jo teknisesti vanhentunut, tälläiseen kilpajuoksuun ei ollut monella tehtaalla varaa, ensimmäisen quartz-kello sukupolven jälkeen ESA ja ETA koneistoille ei ollut käytännössä vaihtoehtoa. Erityisesti elektroniikka osien tuotekehittely oli kallista ja piti ostaa talon ulkopuolelta. Rolex kehitti oman quartz-kellon 80-luvun alussa, kun markkinat vetivät vain quartz-kelloja, mutta koneisto vanheni nopeasti, eikä sen kanssa pystynyt kilpailemaan markkinoilla, ei laadussa, ei tekniikassa ei koossa eikä etenkään hinnassa. Rolexkin alkoi käyttää Cellini-mallistossa ja Tudor-kelloissaan ETA-koneistoa. Jos aukaisee, vaikkapa ehdottomista huippumerkeistä, paristokäyttöisen 80-90-luvun Patek Philippen, löytyy sieltäkin, liki tunnistettamattomaksi viimeistelty, ETA koneisto. Oikeastaan ainoa tehdas, joka on pystynyt tuomaan markkinoille ETAn kanssa kilpailukykyisen laatu/luxuskellojen koneiston on Ebel, se ymmärsi tuotantovolyymien tärkeyden ja myi konetta myös muille (Cartier) ja pyrki käyttämään samaa konetta mahdollisimman monessa mallissa.
Quartz-kellon koneiston valmistus on merkittävästi mekaanista koneistoa edullisempaa, jos vain saa tuotantovolyymit riittävän suuriksi. Edullisissa kuluttajakellojen koneistoissa tuli ETA:lle myös uusia Sveitsiin kilpailijoita kuten Ronda ja ISA, nämä tehtaat eivät kuuluneet alkuperäisiin raakakonetehtaisiin, vaan hyppäsivät mukaan businekseen quartz-koneistoilla. Ronda oli valmistanut ei-alkuperäisosia kelloihin ja tunnetaan DCN veto- ja liipotinakselien tuotannostaan. Niiden valmistus oli päätynyt 60-luvun lopussa. ISA oli noussut Roamerin koneistotehtaan MSTn konkurssipesästä. Saksalaiselle ja ranskalaiselle kellonkoneisto valmistukselle kävi huonommin, kuin sveitsiläiselle. Junghans, jolla oli ollut laaja koneiston valmistus rannekelloissa niim mekaanisissa kuin myöhemmin quartz-koneistoissa, lopetti omat koneistot 80-luvun puoliväliin tultaessa ja kellomerkki siirtyi ETA-koneistoihin. Toinen saksalainen tehdas PUW kitkutteli aina 90-luvun alkuun, jolloin se meni konkurssiin. Ranskalainen FE sinnitteli valtion tuella myös 2000-luvulle, mutta ajettiin alas/lopetti toiminnan, kuin Ranskan valtion tuet loppuivat, silloin koneet myytiin Intiaan. Myöskään japanilainen kelloteollisuus ei säästynyt muutokselta. 80-luvun alussa Japanissa oli tehtaina Citizen, Seiko, Casio, Orient ja Ricoh. Ensimmäisenä kelkasta putosi Ricoh, jo 80-luvun puolivälissä, tehdas luopui kokonaan rannekellojen valmistuksesta. Orient joka oli ollut aivan kahden japanilaisjätin kantapäillä ajautui vaikeuksiin ja lopulta tehdas myytiin Seikolle, merkki on nykyisin Seikon tytäryhtiö ja sen kakkosmerkki. Se käyttää Seikon valmistamia koneita kelloissaan, eikä enää valmista koneistoja itse. Myös Casio, joutui luopumaan analogisten kellojen (osoitinkello) valmistuksesta ja keskittyi tuotannossa digitaalisiin koneistoihin omassa tuotannossaan.
Markkinat olivat muuttuneet diversiteetti oli kadonnut 90-luvun lopulla, kun mekaaninen kello teki paluun. Oli jäljellä vain kourallinen todellisia luxuskelloja valmistavia tehtaita, joiden tuotteisiin ei monellakaan ollut varaa. Moni huippumerkkikin oli lyönyt tuotantonsa suhteen pillit pussiin, esim. IWC lopetti omien koneistojen valmistuksen 80-luvulla ja oli siirtynyt kellovalmistajana luokasta 1, luokkaan 2 eli tehdas, joka suunnittelee ja rakentaa kellonsa itse käyttäen talon ulkopuolista koneistoa. ETA2892:een verrattuna oman koneiston valmistus ei ollut 90-2000-luvuilla taloudellisesti järkevää. Lisäetuna 90-luvulle tultaessa on ollut, että kellotehtaiden ei enää tarvitse edes viimeistellä tätä niin sanottua raakakonetta, vaan ETA toimittaa sen sinulle sellaisena kuten haluat, kaivertaen siihen merkin logon ja nimen ja vaikkapa merkin oman kaliiperin ja lähettämällä sen cronometritestiin, tilaaja saa täysin valmiin tuotteen. Tilanne johti kuitenkin kelloteollisuuden yksipuolistumiseen ja siihen, että kellojen välillä oli vain design-eroja.
Usein kuulee puhuttavan tyyliin, että "Pyh, tässähän on vain ETA-koneisto!"
ETAn tehdas toimittaa kuitenkin koneistoa ETA2824-2 neljässä eri laatuluokassa:
ETA koneistojen osien valmistus on pitkälle tietokoneellistettu ja osatuotanto erittäin korkeatasoista, siten jopa Standard kategorian koneistot ovat usein kronometri spekseillä toimivia.
Swatch Groupin päätös lakata toimimasta muiden merkkien koneistonvalmistajana on saanut aikaan alalla ennen näkemätöntä vipinää. 2008 jälkeen on syntynyt uusia koneistotehtaita Sellita ja Soprod, mutta lisäksi tilanne on johtanut siihen että lukuisat merkit ovat aloittaneet taas oman koneistotuotannon. ETA ei ole vieläkään päässyt täysin riippumattomaksi kilpailijoistaan, se on vielä joutunut tuomioistuinen päätöksellä tukemaan kilpailijoitaan ja uusi takaraja on 2019 loppu. tämä pesäero, jos mikä on luonut oikeita ja todellisia eroja merkkien kilpailuun, enää erona ei ole pelkästään mainonnan luomat mielikuvat. Uusien koneistojen luomisen on mahdollistanut osien valmistuksen tietokoneistuminen ja CAD-mallinnus, pienempiäkin sarjoja pysytään tekemään kannattavasti, koska quartz-ajan jälkeen mekaanisten kellojen hinnat ovat alkaneen hinautua ylöspäin.
Nyt jälleen 2015 kelloteollisuus on muuttunut, Koneistotehtaita on jälleen enemmän kuin pelkkä ETA, on Sellita ja Soprd. Myös useat tehtaat ovat luoneet omia kaliipereja. Tietysti isot merkit kuten IWC, Breitling, Tudot, Tag Heuer ovat luoneet uusia koneistoja, mutta jopa Raymond Weil on luonut oman kaliiperin! Tilanne on ennen näkemätön. Todennäköisesti pii-osien lisääntyminen kelloissa tulee vielä uudelleen räjäyttämään tilanteen ihan uusiin mittasuhteisiin, sillä pian osia tehdään 3D tulostamalla.
Swatch Group ja ETA ovat omassa tuotannossaan aloittaneet siirtymisen näiden jo 70-luvulla kehitettyjen koneistojen (ETA 2824-2, 2892-2) jälkeiseen aikaan. ETA kehittää Swatch Groupin tehtaille kullekin oman niiden viiteryhmien mukaiset omat koneistot eli samaa koneistoa ei enää löydy erimerkeistä, eikä esim Sellitalla ole käytössä siitä kloonia. Koneistoilla on uudet kaliiperit, jotka eivät viittaa niiden vanhoihin sukulaisiin 2824-2 tai 2892-2. Certina, Tissot ja Mido käyttävät samoja koneistoja, ne kaikki ovat käyttökellokategoriassa. Niiden koneistona on esim uusi cal 80, joka on kehitetty ETA 2824-2 koneistosta, 80 tunnin käyntivaralla. Longinesilla on omat koneistonsa esim A31.xxx koneisto tuplakalenterilla tai kuukierrolla ja pikku sekuntilla. Samoin Omegassa on vain sille tehdyt koneistot, jotka eivät ole muiden käytössä.
* Tekstiä päivitetty 12/2019